YHDEKSÄS KÄSKY

9

Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.

Yhdeksäs ja kymmenes käsky ovat esimerkkejä siitä, miten kauas sekä rakkauden vaatimus että itsekkyyden valta ulottuvat. Niissä laajennetaan ja syvennetään sitä, mikä on sanottu aikaisemmissa käskyissä. Jumala näkee salaisetkin ajatuksemme ja ulottaa käskynsä koskemaan myös himoitsemista.

Meidän on suojeltava ja puolustettava lähimmäistä, vaikka se edellyttäisi luopumista omista oikeuksistamme. Jumala kieltää tavoittelemasta etua toisen kustannuksella, vaikka keinot olisivat laillisiakin.

Käskyt vaativat tekemään oikein silloinkin, kun mikään yhteiskunnallinen laki ei siihen velvoita. Ne kääntävät katseemme omaan sisimpäämme ja käyttäytymisemme perimmäisiin syihin.

Toisen omaisuuden kadehtiminen ja tavoittelu, joko näkyvästi tai sydämen salaisena ajatuksena, on aina epäluottamuksen osoitus Jumalaa kohtaan. Jumala tahtoo, että luotamme vain häneen ja odotamme häneltä kaikkea elämämme hyvää.

	Voi niitä, jotka hautovat ilkitöitä, vielä vuoteessaankin miettivät pahoja tekoja! Aamun tullen he toteuttavat aikeensa, siihen heillä on valta. He himoitsevat peltoja ja anastavat niitä, ottavat haltuunsa toisten taloja. He ajavat ihmiset perikatoon, vievät maat keneltä tahtovat. (Miika 2:1–2)
	Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse.” (Room. 7:7)